testamentti_001

Mitä teen valokuvaamisen intohimolle?
Haluanko kuvata työkseni, haluanko harrastaa vakavammin?
Haluanhaluan!
Mitä sitten?

Tämä on kirjoitus, jonka olisin itse halunnut lukea, kun puntaroin, missä muodossa haluan valokuvata.

Mieleeni on erityisesti jäänyt australialaisen Sheye Rosemeyerin ohje: ”Just close your eyes and run.” Itse neuvoisin pitämään silmät tiukasti auki ja puntaroimaan seuraavia teesejä.

// HARRASTAJA VAI AMMATTILAINEN //
Ammattilainen ei ole enää automaattisesti parempi kuin harrastaja. Tämä aihe kuohuttaa valokuvausalaa, mutta minusta mahdollisuuksien avautuminen on johtanut siihen, että on valokuvaajia, jotka ovat osaajien kärkikastia, vaikka eivät ole resurssoineet taitojaan kokopäiväiseksi työksi. (Tämä pätee monella muullakin alalla.) Enää ammattilaistason laitteet eivät tee ammattilaista, nyt kilpaillaan visiolla, mikä on tietenkin haastavampaa. Vakavasti otettava valokuvaaja voi olla myös sivutoiminen tai harrastaja. Ammattilaisuus ei ole laatutakuu.

Haluanko olla ammattilainen vai ammattimainen/intohimoinen harrastaja? Tämä on kysymys, joka kannattaa kysyä itseltään useamman kerran.

Siirtymällä täysipäiväiseksi valokuvaajaksi, tekee intohimostaan työn. Työ on kuitenkin aina työtä ja on tärkeää puntaroida, onko valmis kohtaamaan sen, että oma intohimo ja voiman lähde on myös velvollisuus ja rasite. Tulee toimituspaine, tulee toimeentulopaine. Unelman muuttuminen työksi tekee siitä – no – työtä. Työhyvinvointi ja -mielekkyys ei ole vain sitä, että saa toteuttaa itseään ja kulkea omaa yksilöllistä polkua. Työyhteisö, vakaa kuukausitulo, selvä tehtäväkenttä, ovat myös tärkeitä asioita.

Myös harrastamalla voi kehittyä ja tehdä mielenkiintoisia projekteja. Välillä voi jopa saavuttaa asioita, joita ei muuten olisi mahdollista saavuttaa, sillä harrastajaa eivät sido samanlaiset kahleet kuin ammattilaista. Hypyn tekemättä jättäminen on myös rohkeutta ja viisautta.

// TAITEILIJA VAI ASIAKASPALVELIJA //
Karkeasti jakaen on kahdenlaisia kuvaajia. On taiteilijoita, jotka kulkevat ilmaisu edellä. Heille tärkeintä on kuva. Taiteilijat hakevat jokaisessa kuvauksessa itsensä ylittämistä ja kasvua, saavuttavatkin sitä. Sitten on asiakaspalvelijoita, joille tärkeintä on toimiva konsepti ja yrityksen tulos. Asiakaspalvelijat toimittavat tasaisen varmaa ja hyväksi havaittua kuvaa. Asiakaspalvelijoille valokuvaus ei ole sisuksista pursuavaa ilmaisua, jolloin tekstissä myöhemmin listattavat epäilyksen kaudet eivät kosketa heitä yhtä raivokkaasti kuin taiteilijoita.

Tunnista siis, oletko taitelija vai asiakaspalvelija – hyväksy se ja luo itsellesi toimintamalli, jossa loistat molemmissa.

//  IT NEVER GETS BETTER  //
Olen pahoillani, mutta itsensä epäily ja kyseenalaistaminen ei pääty koskaan. Ei ole sellaista osaamisen tai menestymisen tasoa, jonka ylitettyä epäilykset häviäisivät. Tulet aina kipuilemaan omia taitojasi, visiotasi. Välillä enemmän, välillä vähemmän, välillä vielä enemmän. Tuskan aiheita on yhtä monta kuin on kuvaajaakin. Samoin epävarmuus tulevan kauden tai kuukauden varaustilanteesta säilyy matkakumppanina. Tämä on vain hyväksyttävä ja yritettävä nauttia matkasta siitä huolimatta. Myyt itseäsi ja se koskettaa aina, sitä ei pysty välttämään.

// TUSKAA SEURAA AINA KASVU //
Ilouutinen on kuitenkin se, että epäilyä seuraa aina kasvu! Kipuilu kertoo, että edessä on iso loikka. Siirryt seuraavalle levelille. Onnea!

// OTA HUONE, PERUSTA KOLLEKTIIVI, KOKOA LOUNASRINKI //
Omiin verkostoihin kannattaa kiinnittää huomiota alusta asti. Kotitoimisto on edullinen, mutta työpöytä muiden itsenäistä työtä tekevien luona maksaa itsensä luultavasti moninkertaisesti takaisin. Itsenäisen työn ei tarvitse olla yksinäistä.

Ideoiden ja ajatusten pompottelu on tärkeää, kun muuri nousee eteen. Tutustu ja lähesty rohkeasti muita samaa työtä tekeviä ihmisiä. Siitä seuraa monia hyviä lounaita, mielenkiintoisia keskusteluita ja myös ystäviä. Ei kannata kuitenkaan tutustua pelkästään oman alan ihmisiin. Lounaspääomaa kannattaa hakea myös muiden alojen yrittäjistä. Toisen valokuvaajan kanssa keskustelu on palkitsevaa, mutta tietty kilpailija-asetelma säilyy aina. Parhaimmat näkökulmat tulevat ulkopuolelta.

testamentti_002
testamentti_001-2
Kuvat otin Fer Juaristin workshopissa. Mallina Studio Metsän ihana Erika puolisonsa kanssa.

// WORKSHOPIT OVAT IRTOKARKKIA //
Valokuvaajat ovat pahemman sortin irtokarkkiaddikteja. Aina tulee uusia himoja, workshoppeja, obiskoja ja presettejä. Kun oma lempikuvaaja järjestää workshopin tai osallistuuu isompaan sellaiseen, alkaa hillitön kalenterin ja lentojen selaus. Pankkitilinkin, sillä ilmaista herkkua nämä irttarit eivät todellakaan ole. Irtokarkit on erittäin helppo perustella tärkeiksi, ellei jopa elintärkeiksi, omalle kasvulle ja liiketoiminnalle. Tietenkin workshopit ja seminaarit ovat huikeita tapahtumia. On mielenkiintoista päästä kiinni toisen kuvaajan pään sisällä, tutustua muihin alan ihmisiin, etsiä inspiraatiota ja uutta näkemystä.

Totuus on kuitenkin se, että workshopit ovat irtokarkkia. Toistetaan: workshopit ovat irtokarkkia. Värikästä ja makeaa, hauskaa ja ihanaa! Niihin osallistuminen ei tule näkymään suoraan, jos ollenkaan, liikevaihdossasi.

Nautin itse suunnattomasti Fer Juaristin workshopista, se oli hauska päivä. Taskuun tuli muutama uusi niksi, mutta suurin anti oli kuitenkin se, että mitään suurta antia ei ollut. Päivän aikana ei noussut esiin mitään uutta ja erikoista. Tärkeintä oli se huomio, että samasta vadista Ferin kanssa ammennetaan. Valokuvauksessa on tärkeintä  luottaa itseensä ja heittäytyä, sitä itseluottamusta ja uskoa omiin kykyihin ei opeteta workshopeissa. Todellinen kasvu ja muutos tapahtuu, kun uskallat sukeltaa syvälle itseesi ja tarkastelet toimintaasi uusista kulmista.

Jos haluat kiillottaa visiotasi tai parantaa toimintamallejasi, suosittelen keskustelua konsultin kanssa tai matkaa life coachin ohjaamana. Kun pyörittelin valokuvausta it-alalla toimivan konsultin kanssa, löysin niin paljon uusia mahdollisuuksia ja potentiaalia, että suorastaan huimasi. Viiden kerran setti life coachin kanssa avasi sydäntä ja silmiä, antoi paljon konkreettisia työkaluja omaan työhyvinvointiin ja selkeytti ajatuksia. Kierointa konsulteissa ja life coacheissa on, että he eivät tarjoile valmiita ratkaisuja, vaan keskustelun lomassa löydät ratkaisut itse, itsestäsi. Kuten aiemminkin sanoin, parhaimmat näkökulmat tulevat aina ulkopuolelta. Samalla alalla työskentelevä ei voi johdattaa  uusille lähteille, sillä vaikka olette vastarannoilla, edessänne on sama vati.

Irrottele siis irtokarkeilla, mutta ole rehellinen itsellesi.

// VALITSE LAJISI //
Ole rehellinen itsellesi ja asiakkaillesi. Et ole jokaisen genren ammattilainen, eikä sinun tarvitse olla. Hääkuvaus vaatii epävarmuuden ja nopeiden tilanteiden sietoa, älä kuvaa häitä, jos se on epämukavaa. Jos haluat kontrolloida mahdollisimman paljon olosuhteita, avaa studio. Jos haluat kuvata vastasyntyneitä, kerää hihaasi kaikki niksit ja erotu muista. Keskity ja rajaa, silloin voit loistaa.

// STAY ON THE FUCKING BUS //
Lue Helsinki Bus Station Theory. Ja lue se uudelleen. Ja sitten pysyt tiukasti bussin kyydissä.

// VALOKUVAUS ON VÄLINELAJI – VALOKUVAUS EI OLE VÄLINELAJI //
Valokuvaus on välinelaji. Älä kärsi ja aseta itsellesi rajoja, kuten ”sitten olen ansainnut uuden objektiivin, kun olen kuvannut n kuukautta ja sulkenut x suljinta”. Älä hidasta etenemistäsi, jos sinulla on varaa tehdä hankinta ja uusi ostos vie luomistasi eteenpäin. Älä rajoita omaa kasvuasi keinotekoisin etapein. Varsinkin suuret muutokset, kuten kroppirungosta täyteen kennoon siirtyminen ja ensimmäinen kiinteä linssi, ovat sellaisia wow-faktoreita, että himmailu ei ole sen arvoista. Kärsimys ei jalosta, kameran äärirajoilla kuvaaminen ei opeta mitään. Mitä nopeammin tiedät, millainen kuvaaja olet, sitä nopeammin tiedät, missä bussissa istut.

Valokuvaus ei ole välinelaji. Visio ja oma signature-tyyli eivät ole riippuvaisia laitteistosta. Kädenjälkesi on suurin voimavarasi. Vaali sitä, älä juokse uusimman teknologian perässä. Sit jos mulla ois se, niin sitten… Sinulla on jo se. Se on sydämessäsi.

// ET OLE ITSE KOHDERYHMÄÄSI //
Muista, että et ole itse kohderyhmääsi. Voit kehittää ja parantaa ilmaisuasi, mutta viimeinen silaus on aina jotain sellaista sisimmästäsi, johon et voi vaikuttaa. Visiosi on vahvin aseesi. Tärkeintä on, että kuvattavasi rakastavat sinua. Jos vain kopioit omia suosikkejasi, et ikinä saa omaa potentiaaliasi kukoistamaan. Et ole omaa kohderyhmääsi. Sinä itse et tiedä, mitä kohderyhmäsi haluaa.

// HYPPÄÄ SYVÄÄN PÄÄHÄN //
Sinun ja unelmasi edessä ei ole esteitä. Mitä isommalta haaste tuntuu, sitä mitättömämpi se oikeasti on. Hyppää syvään päähän ja anna veden kannattaa. Osaat kyllä uida. Jos et osaa, opit.

nr4

Kuvissa on tällä kertaa oikeaa menneen tuulahdusta. Morsian oli lumoutunut vintageharrastaja ja hänen intohimonsa näkyi kauniisti läpi juhlien. Morsiamen vuosikertahääpuku oli herkullinen. Ennen vihkimistä tee juotiin jännityksen lomassa pahvimukista, mutta juhlissa esillä olivat vanhat tyttöromaanit ja kukkakupit. Juhlia koristivat himmeänä hehkuvat ruusut, jotka floristi oli avannut auki yksi ruusu ja terälehti kerrallaan, aivan kuten ennen vanhaan. Olen detail junkie, varpaissa suorastan kihelmöi, kun yksityiskohdissa ollaan tällä tasolla.

Vintagehäissä kakkoskuvaajana oli Kari Jalonen. Kari on se ihminen, joka näki minussa valokuvaajan, ennen kuin tiesin sitä itsekään! Karin upeat kuvat ovat tuoneet minulle inspiraatioa pitkään ja hänen kanssaan kuvaaminen oli ehkä siksi niin kutkuttavaa. Kiitos!

nr6nr10gallery067nr5nr1

lemppari

Tämä on yksi suosikkikuvistani. Jemmattuna pöytälaatikkoon tietenkin. Ei ole enää.