Kuva muistaa eilisen, eli kuvauspaikan valinnasta

mattoteline_002
On jännittävää ja ihan vähän raastavaakin etsiä ja miettiä kuvauspaikkoja. Haussa on paikka, joka sopii kuvattavalle, joka pysäyttää ja saa aikaan tunteita.

On kaksi lähestymistapaa. kuvauspaikan voi päättää kuvaaja tai kuvattava(t). Yleensä kuvauspaikat löytyvät jostain siitä väliltä. Kun antaa kuvaajalle tiedonhippusia itsestään ja elämästään, kuvaajalla on parempi mahdollisuus löytää paikkoja, jotka resonoivat vielä vuosienkin jälkeen. Siksi me kuvaajat haluamme tietää teistä kuvattavista niin paljon. Siksi kysymme, onko teillä jotain erityisen mieluisaa paikkaa, jonne voisimme lähteä kuvaamaan.

Valokuvaajille tuttuja ovat scouting-reissut, jolloin otetaan kamera käteen ja etsitään kuvauspaikkoja, piilossa olevia timantteja. Scouting voi olla parin tunnin etsintä tai nopea varmistus kännykän kanssa. Ennen hääkuvausta teen scoutingin aina, hääpäivän tiukka aikataulu vaatii suunnitelman. Silloinkin scoutingin salaisuus on siinä, että on oltava suunnitelma, josta voi tarvittaessa poiketa.

Aina scouting ei ole ratkaisevaa. Kun mukana on kamera, kuvattavat ja aikaa, taika löytyy aina. Kuten Meren tuulessa, joka on kuvaus, jossa scouttaus ja kuvaus tehtiin samaan aikaan, yhdessä parin kanssa.

On tärkeää muistaa, että hyvät kuvauspaikat löytyvät useammin läheltä kuin kaukaa. Hyvä kuvauspaikka kertoo tarinaa kuvassa oleville ihmisille – erityisesti myöhemmin.  Hyvässä kuvassa on monia kerroksia. Siinä on kaunis asetelma, oikea tunnelma ja stailaus. Silloin se puhuttelee monia. Mutta kuvatuille kuva puhuu enemmän.

Näissä kuvissa on esikoistyttäreni. Kuva on jo siitä syystä itselleni tärkeä. Kuvissa on hauskan leikkisä tunnelma, se kuvaa aikaa lapsuuden ja nuoruuden välissä. Vielä tärkeämpää on kuitenkin kummitädin ostama myssy. Lapsi kasvaa vaatteista ulos, kuvista ei. Kuvan mattoteline ei ole scouting-reissun aarre, vaikka pidänkin erityisen paljon kohteista, jossa ihmisen kädenjälki on hieman ränsistynyt luonnossa. Kuva on otettu kotipihalla. Oikealla on keinut ja kiipeilymänty, jossa parhaillaan kiipeili viisi taloyhtiön lasta. Telineen takana on roskakatos. Matka roskakatokselle kesäaamuna lipareissa tuntuu jalkapohjissa vieläkin. Käpyjen keskellä, pyykkitelineen ali, nilkkoihin käy pieni tuuli. Vasemmalla on kirkonrottapuu. Vasemmalla kuvassa pilkottaa taloyhtiön pesulan kulma, jonka edessä oli hyvä pylväs, jonka takana piilotella. Senja-rotta nähty!

Emme asu tässä kodissa enää. Kuvat muistavat sen, joka ei eilen tuntunut tärkeältä.

mattoteline_001

Your email is never published or shared. Required fields are marked *

*

*