Toisella puolen

 

15398877_10154344067896032_813588266_o

Messenger kilkatti kuvan.  Toisen. Kolmannen. Olin uskomattoman innoissani, pökertynyt, haltioissani. Mielessäni oli vain ylistyssanoja. En katsonut kuvia mallista, missistä tai supertähdestä. Katsoin kuvia itsestäni.

Tältäkö minun asiakkaistani on tuntunut? Vau.

Olen maatiaiskissa, vaniljajäätelöä ja hesarin verkkotilaus. Olen tavallisen näköinen muija, mutta kuvissa näkyi hän, joka tunnenkin olevan. Tiedättekö? Se ihminen, se läpikotaisin tuttu – vahva ja hauras – siellä pienessä salaisessa universumissa, jonne vain harvat tuntevat tien.

Itse en edes yritä kuvata todellisuutta. Minusta on kiehtovampaa, mitä ihminen oikeasti on, ei se, millaisessa kehossa hän asustaa tai millaisena hän yleensä kameralle tallentuu. Todellisuus on kokemuksia ja tunteita, ei käsinkosketeltavaa ja nähtävää konkretiaa. Todellisuus on ajatuksissamme ja jokaisen todellisuus on siksi erilainen. Minusta itseään ei kuulu hyväksyä, vaan sen sijaan jokaisen tulisi löytää itsensä. Kuulostaapa näin kirjoitettuna hupsulta, mutta ymmärtääkö joku ajatukseni?

Ihmisen muotokuva on onnistunut (minusta) silloin, kun se näyttää kuvattavalle hänen peilikuvansa. Sen tutun ihmisen ajatuksineen, pelkoineen ja unelmineen, joka aamuisin tervehtii kylpyhuoneen kuvajaisesta.

Kuvat tiarapäästä otti  luottokaveri, suuri sielu ja luova sisko Taina Inkeroinen.

 

15368908_10154344009766032_618155605_o

 

senjatube