Ukkosrintama, eli kun kuvaussuunnitelmat muuttuvat

gallery_027
Rakeet rummuttavat kattoikkunaa kuin pikkukivet. Irrotan tietokoneen ja television sähköverkosta, vaikka en tiedä, kuuluuko niin enää tehdä. Ukkosrintama kulkee kotimme yli. Kesän ensimmäinen jyrinä ja välähdys, toinen, kolmas. Aina yhtä jännittävää.

Ukkosrintama nousi taivaalle myös viime vuonna, kun kuvasimme ilmailualalla työskentelevän parin hääpotretteja. Mainitsin aiemmin, että aina pitää olla suunnitelma, josta poiketa. Tällä kertaa olimme kivunneet lentokentän läheiselle bongauskalliolle ajatuksena kuvata korkealla ja leikitellä laskeutuvilla lentokoneilla.

Ylitsemme lensi kuitenkin vain yksi vaivainen lentokone – sekin testikuvan aikana. Ukkosrintama siirsi koneiden laskeutumisreitin, eikä koneita näkynyt enää. Pahus, ajattelin, kunnes huomasin taivaalle ilmestyneet HUIKEAT pilvet. Tämä oli vielä parempaa kuin alkuperäinen suunnitelma, kukaan ei pysty tilaamaan dramaattista taivasta! Tämä on se, mitä rakastan valokuvaamisessa. Ikinä ei tiedä, mitä tapahtuu ja se on sitten menoa se. Kun suunnitelmat muuttuvat, tilalle tulee aina jotain ihmeellisen ihanaa.

Tämä oli huikea kuvaus, mutta erityisesti kylmät väreet kulkivat pitkin käsivartta ja niskaa, kun otimme yllä olevaa kuvaa morsiamesta. Morsian oli sanonut palaverissa tuntevansa olonsa epämukavaksi kameran edessä ja inhoavansa tuulta. Silti olimme siinä. Kallion huipulla, lentokonebongareiden katseiden edessä, tuulen riepotellessa huntua  morsian kameran edessä vahvana kuin takana olisi vuosien mallikokemus. Nämä hetket ovat pelkkää taikaa, magiaa. Olen todella kiitollinen, että saan olla mukana näissä taikahetkissä.

Eikä muuten edes kastuttu. Kuten kuvista näkyy toisella puolen taivasta paistoi aurinko…

Häät kuvattiin yhdessä Taina Inkeroisen kanssa.

gallery_013

gallery_011gallery_009gallery_006gallery_001gallery_004gallery_014gallery_017

Your email is never published or shared. Required fields are marked *

*

*