Kulunut aika patinoi talojen seinät, kasvattaa sammalta. Puut kasvavat ylöspäin, mutta tuuli humisee samoja lauluja kuin aina ennenkin.

Kaupunki kerrostuu vuosi vuodelta, vuosikymmen vaihtuu vuosikymmeniin. Parhaimmillaan vanha ja uusi limittäytyvät, joskus uusi moukaroi vanhan tieltään. Puuhuvilat vaihtuvat kivilaatikkoihin.

Ympärillä leijuvia tarinoita ei sammal voi piilottaa, purkutraktori murskata. Jos kuuntelee, voi kuulla. Jos avaa silmänsä, voi nähdä toisen, piilotetun maailman. Askeleemme peittävät alleen kaiun askeleista. Autojen huminaan hukkuu sävel.

Menneisyyden ja nykyisyyden välissä on maailma, jonka näemme, jos uskallamme.